Calinescu, avantgarden kuolema ja “kriisin kulttuuri”

FAM

Marja Härmänmaa

Ajatus avantgarden sammumisesta, päättymisestä tai polemisoiden ilmaistuna sen kuolemasta on herättänyt ja herättää paljon keskusteluja ja on poikinut erilaisia tulkintoja.Termi ‘avantgarde’ (etujoukko) pesiytyi kirjallisuudentutkimukseen kaiketi 1500-luvulla, kun ranskalainen historioitsija Etienne Pasquier (1529-1615) ryhtyi käyttämään sotilaallista metaforaa kirjallisuuden uudistamisesta. Siitä lähtien “avantgardesta” on puhuttu taiteessa eri  merkityksissä ja yhteyksissä. Käsittelen seuraavassa Matei Calinescun käsitystä avantgardesta ja hänen vastaväitettään avantgarden kuolemalle.

Matei Calinescun klassikkoteoksen Five Faces of Modernity: Modernism, Avant-garde, Decadence, Kitsch, Postmodernism ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1977; teoksen viimeinen osa “On Postmodernism” on lisätty vasta toiseen painokseen, joka näki päivänvalon vuonna 1986. Calinescun lähestymistapa ismeihin on historiallinen ja erityisesti avantgarden kohdalla etymologinen. Avantgarde ei siis ole Calinesculle mikään tietty tyylisuunta tai historiallinen kausi. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun niin kutsutut historialliset avantgardet (kubismi, futurism, dada, surrealismi) ovat vain yksi luku avantgarden historiassa. Jotta koko avantgarden käsitteen, kuten myös muiden ismien, kaikkea muuta kuin yksiselitteinen merkitys tulisi tässäkin yhteydessä havainnollistetuksi…

View original post 893 more words

Totalitarismin estetiikka – taide-elämä fasistisessa Italiassa vv. 1922-1943

Totalitarismin estetiikka

 

Tampereen Dante Alighieri-seuran kutsumana pidin esitelmän otsikkoaiheesta 26.9.2018 Tampereen pääkirjastossa Metso. Olipa miellyttävä tilaisuus, jonka kruunasi puheenjohtaja Tuija Soljan kotonaan järjestämä, mitä herkullisin iltapala. Kiitos, Tampere!

Tässä on esitelmäni PowerPoin -esitys kaikille asiasta kiinnostuneille.

Totalitarismin estetiikka Dante Tampere 9_2018

Olen myös käsitellyt fasismin taidepolitiikkaa seuraavassa suomenkielisessä artikkelissani:

Marja Härmänmaa: “Kivinen tie Rooman. Klassismin myötä- ja vastoinkäymiset Mussolinin Italiassa,” teoksessa Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa. Toim. Marja Härmänmaa ja Markku Mattila. Atena, Jyväskylä 2000, ss. 140-176.

Avantgarden ja politiikan moninaiset suhteet — FAM

Kliment Redko: Kapina Erika Laamanen Suomen avantgarden ja modernismin seuran vuotuinen seminaari järjestettiin 26.4. 2018 Töölön kirjastossa teemalla Avantgarde ja politiikka. Seminaarin esitelmissä ja paneelissa pohdittiin mm. mikä on ollut varhaisen, 1900-luvun alun avantgarden suhde politiikkaan, mikä niiden suhde on tänään, millä erilaisilla tavoilla nykytaide ja -kirjallisuus käsittelevät yhteiskunnallisia ongelmia ja voiko taiteella […]

via Avantgarden ja politiikan moninaiset suhteet — FAM

D’Annunzion runon “I pastori” suomennos

Centro nazionale degli studi dannunziani toimittaa antologian, jossa julkaistaan Gabriele D’Annunzion (1863-1938) runon “I pastori” käännös eri kielille.  Italian kulttuuri-instituutti pyysi minulta käännöstä suomeksi, ja tässä se on:

“Lammaspaimenet”

Syyskuu, mennään. Aika on muuttaa.
Minun paimeneni Abruzzon mailla
jättävät tanhuat ja kohti rantaa käyvät:
he laskeutuvat Adrianmerelle
villille, kuin vuorilla laitumet, vihreälle.

Pitkään ovat he juoneet lähteistä
vuorten, jotta synnyinmaan vesi
matkalaisten sydämiä lohduttaisi,
jotta jano kauas kaikkoaisi.
Uudet sauvat on tehty pähkinäpuusta.

Tasangolla he karjapolkua käyvät
(joka ruohoisena poimuilee kuin hiljainen joki)
ja ammoisia jälkiä seuraavat.
Minkä huudon se heistä päästää,
joka ensin katsoo merta väreilevää.

Pitkin rantaa kulkee eläinlauma;
ilma on liikkumaton.
Aurinko kultaa elävän villan,
kuin hiekkaa sen väri on.
Suloista on laineiden liplatus, sorkkien kopsutus…

Miksen ole kanssa mä paimenten?

Trad. Marja Härmänmaa (2018)

Aluperäinen versio löytyy muun muassa tämän linkin takaa youtubesta Gino Caiafan lausumana: Gabriele D’Annunzio: “I pastori” (1903)

CALL FOR CONTRIBUTIONS!

CALL FOR PAPERS 2018

 

In 2018 “The Problems of Literary Genres” is going to publish four volumes (3 of them concerning a selected theme):

 

1) – general genre issue with no specific dominant subject

Submissions to: 2018-01-31

 

2) culture of narcissism/exhibitionism

Exemplary topics: confession (genre) and its alternations in the participatory culture; the generality of authorship (self-publishing, social media, blogs, vlogs, etc.); autobiography and its boundaries; the magnitude of PR and marketing; publishing strategies and their role in reception, criticism and “vitality” of texts.

Submissions to: 2018-03-31

 

 

3) engaged culture/culture in danger

Exemplary topics: roles of culture and literature, but also journalism, in shaping social relations in the age of bottom-up social movements; engaged culture; engaging processes in culture; ideology in literature; (geo) policy, civic journalism, rhetoric and ideological engagement, new journalism; discourse of power; critical potential of genres such as parody or pastiche, but also novels or engagement poetry.

Submissions to: 2018-05-31

 

 

4) monstrous culture/ monsters in culture

Exemplary topics: the Gothic convention and its newest incarnations; the evolution of gothic figures of monstrosity and monstrous bodies – appropriated and appropriated bodies; Gothicism and gender and sexuality; transformation / hybridization of the Gothic genre; Gothic convention in such categories as repulsion, nostalgia, transgression; Gothic narratives – innovations and repetitions; relations between Gothicism and current socio-political context; the impact of the Gothic convention on the rhetoric of political debate; Gothic issues on the meta-level; cultural circularity of the Gothic themed media – fandoms, social media, specialist magazines.

Submissions to: 2018-08-31

 

 

Please, send the submissions electronically to problems.zrl@uni.lodz.pl.

For further information, please see Editorial Guidelines.

 

 

Zagadnienia Rodzajów Literackich

The Problems of Literary Genres

https://zagadnienia.wordpress.com

 

”Fortunata” – Sergio Castellitton elokuva taistelusta ja toivosta

Kirjoittanut: Marja Härmänmaa

Sergio Castellitto (s. 1953) aloitti uransa 1980-luvulla teatterissa ja elokuvissa näyttelijänä siirtyen 1990-luvulla myös ohjaajaksi. ”Fortunata” (2017) on hänen kuudes pitkä elokuvansa, jonka käsikirjoitus on Castellitton vaimon, Margaret Mazzantinon käsialaa. Fortunata, jonka nimi suomeksi olisi ”onnekas”, on kaikkea muuta kuin mitä nimi antaa ymmärtää. Hän on Rooman laitakaupungilla elävä nainen, joka on juuri eroamassaan väkivaltaisesta, poliisivoimiin kuuluvasta miehestään. Fortunata elättää itsensä kampaajana ja unelmoi omasta liikkeestä. Hetken vaikuttaakin siltä, että kaikki menisi hyvin ja unelmat toteutuisivat. Toisin kuitenkin käy. Rahat eivät riitä maksamaan kiinalaisille koronkiskureille, ja Fortunata joutuu luovuttamaan kampaamonsa; tytär putoaa portailta saaden aivotärähdyksen juuri silloin, kun Fortunata on viettämässä viikonloppua rakastajansa kanssa, mikä on elokuvan onnellisin kohtaus; bipolarisuudesta kärsivän, naapurissa asuvan lapsuudenystävän lääkkeet loppuvat ja mies surmaa Alzheimerin tautia sairastavan äitinsä; rakastaja, tyttären psykiatri, ”vetäytyy” kaoottisesta tilanteesta ja hylkää Fortunan. Onko siis mitään toivoa? On. Elokuvan loppumetreillä määrätietoinen Fortunata kulkee symbolisesti eteenpäin ja puristaa onnellisena sylissään tytärtään. Hänestä on tuleva ”onnekas”.

”Fortunata” on saanut jo paljon tunnustusta osakseen. Cannesin vuoden 2017 elokuvafestivaaleilla naispääosan esittäjä, vakuuttava Jasmine Trinca palkittiin parhaasta roolisuorituksesta. Lisäksi elokuva on saanut useita palkintoja Italiassa – eikä syyttä. Castellitton ”Fortunata” edustaa monessa suhteessa italialaista elokuvaa parhaimmillaan. Se jatkaa neorealismin perinnettä tutkimalla laitakaupungin vähäosaisia, mutta ammattinäyttelijöiden voimin ja Federico Fellinin mielikuvituksellisin visioin höystettynä.

”Fortunata” sijoittuu pääasiassa Rooman anonyymiin laitakaupunkiin. Antiikkiset muurit muistuttavat kaupungin monituhatvuotisesta historiasta ja muodostavat absurdin vastakohdan nykyajalle, johon minihameessa ja korkeakorkoisissa sandaaleissa kiiruhtavan Fortunatan lisäksi kuuluu kiinalaisten säännölliset ryhmävoimistelutuokiot. Fellinimäinen on myös naapurissa asuva, Alzheimeristä kärsivä, entinen, saksalainen teatterinäyttelijätär muistoineen Antigoneen esityksestä, sekä korttelin italialaistuneet, Rooman murteella puhuvat kiinalaiset.

Castellitti hallitsee kameran käytön, ja kuvaus on paikoin henkeäsalpaavan kaunista, arkkitehtonisten muotojen ja värien leikkiä. Ahdistavasta juonesta huolimatta se on nautittavaa katseltavaa. Ja luo uskoa tulevaisuuteen.

MH