Calinescu, avantgarden kuolema ja “kriisin kulttuuri”

FAM

Marja Härmänmaa

Ajatus avantgarden sammumisesta, päättymisestä tai polemisoiden ilmaistuna sen kuolemasta on herättänyt ja herättää paljon keskusteluja ja on poikinut erilaisia tulkintoja.Termi ‘avantgarde’ (etujoukko) pesiytyi kirjallisuudentutkimukseen kaiketi 1500-luvulla, kun ranskalainen historioitsija Etienne Pasquier (1529-1615) ryhtyi käyttämään sotilaallista metaforaa kirjallisuuden uudistamisesta. Siitä lähtien “avantgardesta” on puhuttu taiteessa eri  merkityksissä ja yhteyksissä. Käsittelen seuraavassa Matei Calinescun käsitystä avantgardesta ja hänen vastaväitettään avantgarden kuolemalle.

Matei Calinescun klassikkoteoksen Five Faces of Modernity: Modernism, Avant-garde, Decadence, Kitsch, Postmodernism ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1977; teoksen viimeinen osa “On Postmodernism” on lisätty vasta toiseen painokseen, joka näki päivänvalon vuonna 1986. Calinescun lähestymistapa ismeihin on historiallinen ja erityisesti avantgarden kohdalla etymologinen. Avantgarde ei siis ole Calinesculle mikään tietty tyylisuunta tai historiallinen kausi. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun niin kutsutut historialliset avantgardet (kubismi, futurism, dada, surrealismi) ovat vain yksi luku avantgarden historiassa. Jotta koko avantgarden käsitteen, kuten myös muiden ismien, kaikkea muuta kuin yksiselitteinen merkitys tulisi tässäkin yhteydessä havainnollistetuksi…

View original post 893 more words

Totalitarismin estetiikka – taide-elämä fasistisessa Italiassa vv. 1922-1943

Totalitarismin estetiikka

 

Tampereen Dante Alighieri-seuran kutsumana pidin esitelmän otsikkoaiheesta 26.9.2018 Tampereen pääkirjastossa Metso. Olipa miellyttävä tilaisuus, jonka kruunasi puheenjohtaja Tuija Soljan kotonaan järjestämä, mitä herkullisin iltapala. Kiitos, Tampere!

Tässä on esitelmäni PowerPoin -esitys kaikille asiasta kiinnostuneille.

Totalitarismin estetiikka Dante Tampere 9_2018

Olen myös käsitellyt fasismin taidepolitiikkaa seuraavassa suomenkielisessä artikkelissani:

Marja Härmänmaa: “Kivinen tie Rooman. Klassismin myötä- ja vastoinkäymiset Mussolinin Italiassa,” teoksessa Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa. Toim. Marja Härmänmaa ja Markku Mattila. Atena, Jyväskylä 2000, ss. 140-176.

Futurismia(ko) Väinämöisen Suomessa?

FAM

Marja Härmänmaa

Onko avantgardistinen taide nuorelle kansakunnalle liian… avantgardistista? Kyllä on. Avantgarden (alku)taival 1900-luvun alun Suomessa oli tuskainen. Aihetta on käsitellyt mm. amerikansuomalainen Nikolai Sadik-Ogli artikkeleissaan ja tutkielmassaan, jonka otsikko on osuvasti ”Don’t Shoot Väinämöinen”.

Kun itsenäisyydestä haaveilevassa Suomessa taidetta tarvittiin luomaan suomalaista kansallisidentiteettiä, piti sen ammentaa inspiraationsa suomalaisesta mytologiasta, maaseudusta ja luonnosta. Näistähän suomalaisuus on tehty. Surullista kyllä, vielä 100 vuotta myöhemminkin suomalaisuuden peruspilarit ovat mitä suuremmassa määrin muuttumattomat: Kalevala, järvet ja metsä. Väinämöinen pitää sitkeästi pintansa. Ei liene yllätys, että tähän vahvaan humukseen uusien ulkomaalaisten virtausten oli vaikea tunkeutua.

Italialaisen Filippo Tommaso Marinettin vuonna 1909 perustama futurismi oli sotienvälisessä, itsenäisessä Suomessa sangen heikosti tunnettu. Kirjallisuudenhistoriastamme löytyy vain muutama, lyhyt sitaatti Marinettista. Vuonna 1929 Olavi Paavolainen omisti suomalaisen modernismin kulttiteoksessaan Nykyaikaa etsimässä yhden luvun futurismille esseessä ”Säikähtyneet muusat”. Se olikin vuosikymmenten ajan merkittävin suomalainen katsaus italialaiseen futurismiin.

Paavolaisen mukaan futurismi oli “modernin maailman ilmiö”. Marinetti oli keksinyt ”modernolatrian”, modernin…

View original post 580 more words

Porilainen manifesti — FAM

Marja Härmänmaa Porissa tapahtui ja tapahtuu – taiteiden kentässä. Kaupungissa toimii aktiivisesti muutama ennakkoluuloton taiteilijaseura, jotka rikastuttavat ja räväköittävät satakuntalaista kulttuurielämää. NYTE ry on taiteilijaseura, joka aloitti toimintansa vuonna 1987 pienimuotoisena poikkitaiteellisena taiteilijaryhmänä. Myöhemmin NYTE ry:n toiminta laajeni näyttelytoimintaan galleria 1h+k:ssa, josta kasvoi vuosien saatossa galleria 3h+k. NYTE ry:n toiminta keskittyy näyttelytoiminnan lisäksi performanssi-, […]

via Porilainen manifesti — FAM