Selvitys opetuksellisesta asiantuntijuudesta

 

1. Opetusajattelu

Pidän itseäni etuoikeutettuna, koska yliopisto-opettajana olen jatkuvasti tekemisissä nuorten ja haastavien ihmisten kanssa: opetus on tieteellisen työn luonnollinen ja välttämätön ulottuvuus, jossa elävien ihmisten seura täydentää tekstien ja kuvien välityksellä muodostuvaa ”kuolleiden henkilöiden” kumppanuutta.

’OKRI’ on laatimani lyhennys termeille ’oma-aloitteinen’, ’kriittinen’, ’rohkea’ ja ’innovatiivinen’. Nämä ovat ne ominaisuudet, joita soisin opiskelijoideni kehittävän itsessään, jotta he tulevaisuudessa muodostaisivat kansakunnan kilpailukykyisen akateemisen väestönosan. Pikemmin kuin ”ylhäältä alas” tietämystä jakavana opettajana, pidän itseäni mentorina, jonka tehtävänä on auttaa opiskelijaa hakemaan ja löytämään tietoa, käsittelemään sitä sekä suhtautumaan siihen ja ympäröivään todellisuuteen kriittisesti. Opetustapahtuma on minulle aidosti interaktiivinen, opiskelijan ja minun välinen dialogi, jossa myös itse olen oppijan asemassa. Kontaktiopetustunnilla korvaan monologin dialogilla, luennon keskustelulla. Tietoa on kuitenkin mahdotonta hakea asiasta, jonka olemassaolosta ei ole käsitystä. Opettajan tehtävänä on johdattaa opiskelijat sillä tavalla opittavaan aiheeseen, joka motivoi heitä hakemaan lisää tietoa.  Opetus suunnitellaan siten, että siinä painottuu opiskelijan aktiivisuus tiedon hakijana. Kurssit voivat olla perinteisiä kontaktiopetuskursseja, joilla yhteiset tapaamiset käytetään opitun tiedon reflektointiin (siitä keskustelemiseen ja analysointiin) ja johdantoluentoon koskien seuraavaa opittavaa asiaa.  Tieto- ja viestintätekniikan tarkoituksenmukainen opetuskäyttö, esimerkiksi sijoittamalla osa kurssista Moodleen, tukee opiskelijan itsenäistä työskentelyä. Opiskelijoiden aktiivisuuteen ja heidän kirjallisiin ja suullisiin alustuksiin / tehtäviin perustuva jatkuva arviointi on sopivin arvioinnin muoto – toisin kuin perinteinen tentti, joka mittaa passiivista tiedon omaksumista

Ken ties parhaiten tämä näkemys ilmenee Italian historian ja yhteiskuntatietouden verkkokurssilla, jossa olen antanut viikoittain lyhyen johdannon kyseiseen aiheeseen (historiallinen aikakausi tai yhteiskunnallinen aihe), ja opiskelijat joutuvat itse mielikuvitustaan käyttäen hakemaan tietoa (mm. Internetistä) voidakseen vastata viikon aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Menetelmä kehittää siis sekä kykyä hakea tietoa ja suhtautua siihen kriittisesti että esittää sitä. Kurssilla oli käytössä opiskelijoiden kirjallisiin vastauksiin perustuva jatkuva arviointi.

Uusi tieto rakennetaan aina jo opitulle asialle perustuen, sitä täydentäen ja syventämällä. Tällä en tarkoita pelkästään aine- ja syventävien opintojen suhdetta perusopintoihin, vaan myös yksityiskohtaisten asioiden oppimista. Jos esimerkiksi kirjallisuuden kurssilla uutena aiheena tulee dekadentismi, opiskelijat perehtyvät aiheeseen ennen oppituntia tai vähintäänkin miettivät käsitteen merkitystä ja siihen liittyviä assosiaatioita.

Jokainen opiskelija on kuitenkin yksilöllinen ja erilainen oppija. Tämän yleisesti tiedossa olevan faktan perusteella opetus tulisi organisoida siten, että se mahdollisimman hyvin kohtaa erilaisia oppimistapoja. Tässä viittaan erityisesti seminaarihuoneen ulkopuolisen opetuksen kehittämiseen mm. käyttämällä hyväksi oppimispäiväkirjoja, tai vaihtoehtoisiin tapoihin osoittaa oppiminen, esim. tentillä tai esseellä. Toisille sopii kurssimainen oppimistyyli, jossa etuna on ryhmän tuki ja jossa jatkuva arviointi mittaa asteittain etenevää oppimista; toiset taas oppivat parhaiten yksin ja omassa tahdissa ja osoittavat oppimansa mieluusti mm. tenttimällä.  Yhdessä verkko-opetuksen kanssa tenttiminen tai essee-vastaukset mahdollistavat etäoppimisen, mitä joustavuuden nimissä on kaikin keinoin tuettava.

Suurimmalle osalle opiskelijoita kieli on kommunikaation väline, ja tästä syystä pidän kielenoppimisen nivoutumista elävään elämään tekstien ja ihmisten kanssa ensisijaisen tärkeänä. Rohkaisen opiskelijoitani kanssakäyntiin italialaisten kanssa joko fyysisessä todellisuudessa tai verkossa (mm. blogit ja chatit). Lukuvuonna 2013-2014 HY:n Kielikeskus ryhtyi käyttämään ulkomaalaisia opiskelijoita kurssiassistentteina. Minun kaikilla kursseillani toimi yhteensä neljä italialaista opiskelijaa, jotka avustivat opetuksessa. Tehtävien tarkastamisen ja keskusteluharjoitusten lisäksi italialaisten opiskelijoiden läsnäolo muovasi opetustilannetta entisestään keskustelunomaiseksi.

Oppimistavoitteista ja opetusohjelmasta tulee keskustella opiskelijoiden kanssa, sillä ovathan he viime kädessä tavoitteiden mielekkyyden parhaita arvioitsijoita. Toimiessani vuoteen 2007 asti italian kieliyksikön vastuulehtorina pidimme keväisin opiskelijoiden kanssa palautekeskustelutilaisuuden, jossa he osallistuivat italian opetussuunnitelman laatimiseen: kurssitarjontaan, niiden sisältöön ja opiskelijoiden testaamiseen.

 

2. Opetuskokemus

Yliopistollisen opetuskokemukseni olen hankkinut Italian kielen ja kulttuurin opettajana. Olen aloittanut HY:n Kielikeskuksessa opettamisen vuonna 1996 italian kielen tuntiopettajana. Olen lehtori vuodesta 1998, ja yliopistolehtori vuodesta 2004 vuoteen 2016 asti. Tänä aikana olen ollut ainoa italian kieliryhmän vakituisessa työsuhteessa oleva henkilö, mistä syystä tehtäviini on kuulunut hallinnollisia ja koko ryhmän opetuksen kehittämiseen liittyviä tehtäviä lehtoraattini alusta lähtien vuoteen 2007 asti.

Opetuskokemukseni yliopistossa sisälsi italian kielen kursseja kaikilla tasoilla A1-B2; eri tyyppisiä kielikursseja (peruskurssi, jatkokurssi, kielioppi, tekstinymmärtäminen, kriittinen lukeminen); Italian kirjallisuuden ja kulttuurin kursseja. Lisäksi olen opettanut italialaiseen kulttuuriin liittyviä tenttejä ja esseitä vastaan Renvall-instituutissa; olen opettanut Italian kirjallisuuden historiaa Nykykielten laitoksella; olen pitänyt sekä tieteellisiä että laajalle yleisölle suunnattuja luentoja italialaisesta kulttuurista ja kirjallisuudesta Suomessa ja ulkomailla; olen luennoinut italialaisissa yliopistoissa (Ca’ Foscari, Venetsia; Università della Calabria, Cosenza); olen toiminut epävirallisena tutorina opiskelijoille Clare Hall Collegessa Cambridgessa. Osallistuin keväällä 2012 Erasmus-opettajavaihtoon ja vierailin huhtikuussa Kentin yliopistossa, Iso-Britanniassa.

Olen opettanut kontaktiopetuskursseja seminaarihuoneessa, järjestänyt nk. Blended-kursseja joissa kontaktiopetus yhdistyy verkko-oppimiseen, sekä verkkokursseja. Kurssin luonteesta riippuen arviointini on perustunut jatkuvalle arvioinnille, kurssin loppukokeille ja / tai tenteille.

Olen Suomen ensimmäinen italialaisen filologian tohtori. Tehdessäni väitöskirjaa 1990-luvulla olin maan ainoa jatko-opiskelija, eikä italian kielessä ollut tohtorikoulutusta. En ole tietoinen, onko sitä viime vuosina järjestetty. 1990-luvulla olen osallistunut omalla alustuksellani romaanisten kielten, kulttuurihistorian ja yleisen historian kansallisiin jatkokoulutusseminaareihin, sekä 20.1.2001 Kiasmassa järjestettyyn kuvataideakatemian kv. tohtorikoulutusseminaariin kutsuttuna luennoitsijana. Ollessani Cambridgen yliopistossa Clare Hall collegessa HY:n vierailevana tutkijana lukuvuoden 2008-2009 osallistuin Cambridgen yliopiston italian laitoksen tohtorikoulutuksen seminaariin. Pidin siellä myös alustuksen omasta tutkimuksestani.

3. Pedagogiset valmiudet

Olen hankkinut pedagogiset valmiudet yli 20 vuoden opetuskokemuksella yliopistossa. Tämän lisäksi olen kehittänyt osaamistani osallistumalla aktiivisesti yliopistoyhteisön koulutuksiin: muun muassa Opetusteknologian verkkopedagogiikkakursseille ope.fi ja Moodle-kurssille, sekä Kielikeskuksen opetuksen kehittämisen tilaisuuksiin vuodesta 1999 lähtien. Osallistun myös säännöllisesti kansainvälisissä konferensseissa järjestettäviin opetuksen työpajoihin ja seminaareihin. Viimeisin näistä oli NeMLA (Northeast Modern Language Association) huhtikuussa 2014, joissa oli useita työpajoja ja seminaareija koskien erityisesti verkko-opetusta. http://nemla.org/convention/2014/

  1. Taito kehittää ja käyttää oppimateriaalia

Olin vastuussa italian opetuksen organisoinnista ja kehittämisestä Kielikeskuksessa vuosina 1998-2007. Tänä aikana olen mm. johtanut kahta italian kielen opetukseen liittyvää, HY:n rahoittamaa 3-vuotista hanketta:

–                 italian kielen oppimateriaalin tuottaminen (vv. 2000-2002)

–                 italian kielen verkko-opetuksen kehittäminen (vv. 2003-2005)

Opetusurani aikana olen laatinut oppimateriaalia Kielikeskuksen opetusta varten sekä omaan käyttööni että koko italian yksikköä varten. Tekemäni oppimateriaali on ollut sikäli uraauurtavaa, että mm. italian kielen opetuksen kalvopohjia ei aikaisemmin ollut olemassa, ja olin ruotsin ja englannin kielen opettajien kanssa ensimmäisiä kehittämässä verkko-opetusta. Lisäksi aloittaessani opetuksen oli olemassa vain yksi suomenkielinen teos italian kieliopista, ”Lyhyt italian kielioppi”, joka sangen pian osoittautui turhan ”lyhyeksi”.

Koko italian kieliryhmän käyttöön tarkoitettu materiaali:

  • Marja Härmänmaa: 22-sivuinen ojenne kielioppiharjoituksia Kielikeskuksen itseopiskelustudiota varten (A1)
  • Marja Härmänmaa: 55 sivua (59 385 merkkiä) kielioppiharjoituksia italian kielien alkeiskurssia varten (A1)
  • Marja Härmänmaa: 191 kpl kieliopin opetuksen kalvopohjia (41 531 merkkiä) alkeiskurssia varten (CEFR A1)
  • Marja Härmänmaa: 96-sivuinen moniste (63 664 merkkiä) kieliopin teoriaa alkeiskurssia varten (CEFR A1)
  • Marja Härmänmaa: 80 sivua (112 526 merkkiä) kielioppiharjoituksia jatkokurssia varten (CEFR A2)
  • Marja Härmänmaa: 93 kieliopin opetuksen kalvopohjaa (41 445 merkkiä) jatkokurssia varten (CEFR A2)
  • Marja Härmänmaa: 81-sivuinen moniste (75 143 merkkiä) kieliopin teoriaa jatkokurssia varten (CEFR A2)
  • Marja Härmänmaa: 20 kalvopohjaa (10 816 merkkiä) kommunikatiivisia harjoituksia jatkokurssia varten (CEFR A2)

Omaan opetukseeni tekemä materiaali:

  • Marja Härmänmaa: 184-sivuinen monistenippu (226 105 merkkiä) kieliopin teoriaa kielioppikurssia varten (CEFR B1)
  • Marja Härmänmaa: 75 sivua (106 789 merkkiä) kieliopin harjoituksia kielioppikurssia varten (CEFR B1)
  • Marja Härmänmaa: 132 kpl kieliopin opetuksen kalvopohjia (55 108 merkkiä) kielioppikurssia varten (CEFR B1)
  • Marja Härmänmaa: 140-sivuinen ojenne harjoituksia ja teoriaa tekstinymmärtämisen kurssia varten (CEFR B1)
  • Marja Härmänmaa: 50-sivuinen ojenne italiankielistä teoriaa ja harjoituksia Italian kirjallisuuden historian kurssia varten (CEFR B2)
  • Marja Härmänmaa: 35-sivuinen ojenne italiankielistä teoriaa ja harjoituksia sanomalehtien kriittisen lukemisen kurssille (B2)
  • lukuisia italian- , suomen- ja englanninkielisiä PowerPoint-esityksiä Italian kirjallisuudesta, kulttuurista, historiasta ja politiikasta, joita olen esittänyt eri kursseilla ja/tai luennoilla Suomessa ja ulkomailla

 

Laatimani verkkokurssit:

  • L’Italia ieri e oggi – johdatusta Italian historiaan ja nyky-yhteiskuntaan
  • Cicerone – Italian kielioppi verkossa
  • Italian kirjallisuuden historia

 

Muu laatimani oppimateriaali

Olen toimittanut kolme suomenkielistä tieteellistä kokoomateosta, joita on käytetty tai käytetään oppimateriaalina (tenttikirjoina) eri suomalaisissa yliopistoissa. Teokset ovat:

  • Uusi uljas ihminen, eli modernin pimeä puoli. Toim. Marja Härmänmaa ja Markku Mattila. Atena, Jyväskylä 1998.
  • Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa. Marja Härmänmaa ja Timo Vihavainen. Atena, Jyväskylä 2000.
  • Anarkismi, avantgarde, terrorismi – muutamia strategioita järjestyksen sotkemiseksi. Toim. Marja Härmänmaa ja Markku Mattila. Gaudeamus, Helsinki 2007.

Vuonna 2000 julkaistua väitöskirjaani (Un patriota che sfidò la decadenza. F.T. Marinetti e l’idea dell’uomo nuovo fascista, 1929-1944. Academia scientiarum fennica, Helsinki 2000) on käytetty / käytetään oppimateriaalina (tenttikirjana) eri italialaisissa yliopistoissa.

Kielioppikurssimateriaalini ja tekstinymmärtämisen kurssin materiaali on / on ollut käytössä myös kollegoillani mm. Kielikeskuksessa ja Avoimessa yliopistossa. Parhaiten oppimateriaali kehittyy, kun se on useiden eri ihmisten käytössä. Myös opiskelijoilta tulee jatkuvaa palautetta, jonka perusteella parannan materiaaliani; kielioppimonisteeni ovat erään kustannustoimittajana toimineen opiskelijan oikolukemat!

Kurssipalautteiden perusteella totean, että opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä tekemääni materiaaliin. Mekaaniset kieliopilliset täydennysharjoitukset auttavat asioiden mieleenpainumista; analyysiharjoitukset opettavat kiinnittämään huomiota kieliopillisten rakenteiden esiintymiseen elävässä kielessä ja ymmärtämään niitä, sekä lukemaan kriittisesti erilaisia tekstejä, mukaan lukien kirjallisuus, yhteiskunta ja historia

5. Muut ansiot opetuksessa

Kerään säännöllisesti opiskelijapalautetta kurssien alussa kirjallisesti ja kurssien aikana suullisesti tai kirjallisesti ryhmäkoosta loppuen. Alkupalautteessa pyrimme opiskelijoiden kanssa kartoittamaan heidän mielenkiinnonkohteensa, oppimistavoitteensa sekä ryhmälle parhaiten sopivat opetusmetodit.  Isoissa ryhmissä opiskelijoille jaetaan takaisin nämä kurssipalautteet, joita heidän tulee kommentoida ja jotta he ymmärtävät, kuinka monta eri mielipidettä hyvästä kurssista voi olla. Tavallisesti suullisesti annetulla ja jatkuvalla välipalautteella pyrimme ryhmän kanssa tarkistamaan, että metodit ja materiaalit ovat kulloisellekin ryhmälle mahdollisimman soveltuvat. Loppupalautteessa opiskelijalla on vielä mahdollisuus ilmaista henkilökohtainen mielipiteensä koskien kurssia sekä antaa erittäin tervetulleita ehdotuksia kurssien kehittämiseksi. Keskustelemme kaikesta palautteesta yhdessä opiskelijoiden kanssa. Palautteen keräämisen nimenomainen tarkoitus on kurssien kehittäminen mitä tulee siinä käytettyihin oppimistapoihin, metodiin, materiaalin ja sisältöön, mm. mitä asioita kontaktiopetustunnilla kannattaisi käsitellä, mitä jättää opiskelijoiden itsensä työstettäväksi, millaista ohjeistusta opiskelijat kaipaavat oman työnsä tueksi, miten oppiminen esitetään (tentti / koe, kirjallinen esitys, suullinen esitys), miten oppimista pitäisi arvioida (arvosana, hyväksytty / hylätty).

Kehitän ammatillista osaamistani jatkuvasti mm. viettämällä useita kuukausia vuodessa Italiassa, osallistumalla kansainvälisiin, oman alani konferensseihin vuosittain. Olen myös osallistunut Opetusteknologian verkkopedagogiikka kursseille sekä Kielikeskuksen opetuksen kehittämisen tilaisuuksiin (HILC).

Lisäksi vaihdamme opettamiseen liittyviä ajatuksia samalla käytävällä työskentelevien kollegoiden kanssa. Olen myös osallistunut syksyllä 2010 Kielikeskuksen opetussuunnitelman (KOPS) työstämiseen ja Kielikeskuksen sisäiseen koulutukseen vuodesta 1999 lähtien satunnaisesti; pidin vuonna 2012 alustuksen verkko-oppimisesta, jonka otsikko oli ”’Cyborgit’ ja kielenopiskelu: verkkokurssi vastauksena uuden sukupolven asettamiin pedagogisiin haasteisiin”. Ajatuksiani kriittisestä luennasta ja sen opettamisesta olen tuonut ilmi kansallisessa AFinLa:n konferenssissa, julkaisemalla yhden yleistajunnaisen artikkelin kieltenopettajien aikakauslehti Tempuksessa, sekä tieteellisen artikkelin AFinLan vuosikirjassa.

Koska olin vuosikymmeniä HY:n Kielikeskuksen italian kieliyksikön ainoa pysyvässä toimessa oleva henkilö, minulle lankesi yksikköni opetuksen ja muu kehittäminen heti lehtoraattini alusta, v. 1998. Ollessani italian kielen vastuulehtori, kieliyksikkömme kokoontui säännöllisesti epämuodollisiin tilaisuuksiin. Kehittääkseni opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja luokkahuoneen ulkopuolista oppimista perustin 2000-luvun alussa Kielikeskuksen italian opiskelijoiden ainejärjestön, Italian Posse. Järjestö oli HYY:n alainen.

Olen perustanut Kielikeskuksen italian kielen opintokokonaisuuden ja hallinnoinut sitä syksyyn 2007 asti. Olin mukana perustamassa entisen Renvall-instituutin monitieteistä italianistiikan opintokokonaisuutta (2004), joka oli minun aloitteeni. Olen osallistunut Renvall-instituutin opintokokonaisuuden hoitamiseen ottamalla vastaan Italian kulttuuria ja oopperaa käsitteleviä tenttikuulusteluja.

Toin HY:n Kielikeskuksen italian ryhmään seuraavat opetusmetodit: akateeminen kirjoittaminen, kulttuurienvälinen kommunikaatio, kriittinen lukeminen, verkko-opetus, itseopiskelu sekä luokkahuoneen ulkopuolinen oppimine