Kirjoittanut: MB
Elena Ferrante on italialainen, salanimeä käyttävä kirjailija. Kotimaassa ja ulkomailla saadusta suuresta suosiostaan huolimatta hän on halunnut pitää henkilöllisyytensä salassa, ja antaa teostensa puhua puolestaan. Spekulaatioita hänen henkilöllisyydestään on ollut Italiassa hänen uransa aikana useita, mutta mitään ei ole vielä saatu virallisesti ja varmuudella selville. Mitä kirjailijasta tiedetään, on se, että hän on syntynyt Napolissa vuonna 1943.
Ferrante on julkaissut 8 romaania sekä yhden lastenkirjan ja esseen. Hänen teoksiaan on käännetty usealle eri kielelle, ja ne ovat saaneet suurimmaksi osaksi positiivista kritiikkiä. Hänen kirjallisen lahjakkuutensa puolesta puhuu esimerkiksi hänen vuoden 1992 esikoisromaaninsa L’amore molesto (suom. Amalian rakkaus), joka voitti aikaan arvostetut Procida Isola di Arturo-Elsa Morante- ja Oplonti d\’argento -palkinnot. Teos oli myös ehdokkaana Strega-palkinnon saajaksi. Ferranten teosten pohjalta on tehty myös kaksi elokuvaversiota, jotka ovat edellä mainittu Amalian rakkaus, jonka on ohjannut Martone sekä itse lukemani teos I giorni dell’abbandono (suom. Hylkäämisen päivät), jonka on ohjannut Roberto Faenza. Kirjana se ilmestyi vuonna 2002. Ferranten teoksia yhdistää naisen rooli päähenkilönä.
Jo teoksen nimi johdattelee hyvin sisälle sen teemaan, sillä romaani on kuin päiväkirja jätetyn naisen elämästä. Kirjan ensimmäiset lauseet kuvaavat mielestäni erinomaisesti tekstin luonnetta ja tunnelmaa; niissä päähenkilö kuvailee, kuinka hänen miehensä jätti hänet huhtikuisena iltapäivänä, heti lounaan jälkeen heidän korjatessaan pois likaisia astioita. Kirjan päähenkilö on perheenäiti Olga, jonka hänen aviomiehensä Mario jättää yllättäen nuoremman, jo entuudestaan tutun naisen takia. Mario jättää aiemmin niin onnellisen perheenäidin yksin heidän kahden lapsensa ja koiransa kanssa oman onnensa nojaan. Hän ei ole valmis selittämään syitä käytökselleen tai käymään oikeaa keskustelua. Marion käytös on sekä lapsia että Olgaa vähättelevää, eikä häntä liioin hetkauta vaimonsa henkinen tai taloudellinen selviytyminen.
Tapahtuneesta järkyttynyt Olga kokee aluksi shokin, jonka jälkeen pimeät ajatukset alkavat vallata hänen mieltään. Yksinäisyys ja jätetyksi tuleminen saavat hänet ahdistuksen valtaan, eikä hän koe enää hallitsevansa elämäänsä. Tunteet alkavat kehittyä alun epäuskosta vihaksi, raivoksi, vainoharhaisuudeksi ja katkeruudeksi, joka saa hänet toimimaan itselleen vieraalla tavalla, kuten aggressiivisena raivoamisena tai naapurinmiehen sänkyyn päätymisenä. Olga jopa hyökkää miehensä kimppuun törmätessään tähän ja tämän uuteen naisystävään kadulla.
Ferrante on rakentanut hienon, kompleksin ja todenmukaisen kuvauksen siitä, kuinka pohjalle hylätyksi jääminen voi ihmisen, ja varsinkin naisen viedä. Naisnäkökulma oli itselleni yksi mieleisimpiä asioita tässä teoksessa, sillä se toi esille ajatuksia ja aiheita, joihin oli helppo samaistua. Teksti oli monin paikoin hyvin intensiivistä luettavaa, sillä Olgan tuntemaa inhoa, ahdistuneisuutta, vastenmielisyyttä ja harhakuvitelmia oli kuvattu hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Kerronta vie lukijan pintaa syvemmälle, ja koen sen jopa antavan enemmän ymmärrystä tilanteesta ihmiselle, joka ei ole itse kokenut samankaltaista menetystä. Kontrastin kerrontaan ja Olgan mielen vuoristorataan luo juurikin hylkäämisen tuomat erilaiset tuntemukset; Olga katkeroituu ja menettää elämänsä merkityksen, mutta toisaalta oppii myös älykkäästi selviytymään ja sopeutumaan kokemaansa menetykseen. Hän oppii näkemään huomisessa toivoa, joka osoittaa tarinan lopulta hyvin opettavaisen ja todentuntuisen luonteen.
MB
