Fiume tai kuolema  – tai kuinka perustaa oma tasavalta

Ensimmäinen maailmansota päättyi virallisesti 11. marraskuuta 1918 klo 11.00, kun Saksa ja ympärysvaltojen edustajat allekirjoittivat aseleposopimuksen Compiègnen metsässä Ranskassa – näin siis yhden teorian mukaan. Toisen näkemyksen perusteella rauha saavutettiin vasta Versailles’n rauhansopimuksen astuttua voimaan 10. tammikuuta 1920. Oli miten tahansa, Euroopan lopullinen rauhoittuminen ja rajojen uudelleenpiirtäminen oli monimutkainen ja -ulotteinen prosessi. Tähän prosessiin kuului […]

Fiume tai kuolema  – tai kuinka perustaa oma tasavalta Read More »

Runoilija poliitikkona: D’Annunzio, Fiumen tasavalta ja populismin alkujuuret

”Rakas ystävä, maailman on tajuttava, että olen kykenevä kaikkeen.”[1] 1. ”Natale di sangue” – veren joulu “Verinen joulu” on kirjailija Gabriele D’Annunzion (1863 – 1938) antama nimi sata vuotta sitten vuonna 1920 käydyille taisteluille Fiumen tasavallassa, nykyisessä Rijekan kaupungissa Kroatiassa, Italian kuningaskunnan ja D’Annunzion oman armeijan välillä. Yhteenotot alkoivat jouluaattona, ja ne vaativat noin satakunta

Runoilija poliitikkona: D’Annunzio, Fiumen tasavalta ja populismin alkujuuret Read More »

Paola Cortellesin elokuva *C’è ancora domani* (2023)– *Ainahan on huominen*, eli kuinka italialainen nainen vapautui hellan ja nyrkin välistä

Marraskuussa vuonna 2023, kaksi päivää ennen Kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi Italian senaatin puhemies Ignazio La Russa (1947 -) Italian veljet -puolueesta määräsi senaatin istuntosalissa esitettäväksi elokuvan. Tapaus oli erittäin poikkeuksellinen, sillä senaatissa ei juurikaan katsella elokuvia – ei Italian senaatissa eikä Suomen eduskunnassa. Kyseinen elokuva on Paola Cortellesin Ainahan on huominen (2023), josta

Paola Cortellesin elokuva *C’è ancora domani* (2023)– *Ainahan on huominen*, eli kuinka italialainen nainen vapautui hellan ja nyrkin välistä Read More »

Venetsia 1500-luvulla: urbaania loistoa ja pastoraalista maaseutua

Jo ennen ensimmäistä vuosituhatta Venetsiasta oli kehkeytynyt merkittävä kauppakeskus itäisen Bysantin ja lännen välillä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan noin vuonna 1000 kaupunkivaltio aloitti aggressiivisen laajenemisen idässä, ja surullisenkuuluisa neljäs ristiretki 1200-luvun alussa sinetöi Venetsian aseman maailmanvaltana. Rialton alue kaupungin sydämessä oli silloisessa maailmassa aina 1500-luvun loppuun asti kansainvälisin liikekeskus Konstantinopolin jälkeen, ja sinne suuntautui

Venetsia 1500-luvulla: urbaania loistoa ja pastoraalista maaseutua Read More »

Italialaisen futurismin manifesti (1909)

Helmikuussa vuonna 1909 pariisilainen päivälehti Le Figaro julkaisi sivuillaan futurismin manifestin. Manifestin oli kirjoittanut siinä vaiheessa vielä sangen tuntematon italialainen runoilija, Filippo Tommaso Marinetti (1876 – 1944), joka manifestissa ilmoitti perustaneensa uuden kirjallisen liikkeen, futurismin. Manifesti jäi historiaan yhtenä eurooppalaisen avantgardistisen taiteen merkittävimmistä teksteistä; futurismi puolestaan laajeni pian kuvataiteisiin ja lopulta kaikkiin muihinkin taidemuotoihin, joita

Italialaisen futurismin manifesti (1909) Read More »

Gli uomini, che mascalzoni! (Mitä lurjuksia miehet ovatkaan! 1932) – muuan “fasistinen” komedia

Fasistisen hallinnon aikana Camerini ohjasi myös yhden propagandaelokuvan Il grande appello (Suuri kutsunta, 1936), mutta sodan jälkeen hän keskittyi ennen kaikkea romanttisiin komedioihin, melodraamoihin ja seikkailuelokuviin. Historia kuitenkin muistaa hänet ennen kaikkea eräästä hänen varhaisesta komediastaan, Gli uomini, che mascalzoni!, suomennettuna esimerkiksi “mitä lurjuksia miehet ovatkaan!”. Gli uomini che mascalzoni! oli yksi niin sanotuista “valkoisten

Gli uomini, che mascalzoni! (Mitä lurjuksia miehet ovatkaan! 1932) – muuan “fasistinen” komedia Read More »

*Kuoleman riemuvoitto* (*Trionfo della morte*, 1894) – Gabriele D’Annunzion romaani kriisistä, kauheuksista, kuolemasta ja epäonnistumisista

Artikkelikuvassa Francesco Paolo Michettin (1852 – 1929) maalaus “Il Voto” (1883, “uhrilahja”) 1. Thanatos Kuolema herätti suurta mielenkiintoa 1800-luvun lopun eurooppalaisessa kulttuurissa ja kirjallisuudessa. Yksi merkittävä syy tähän oli eittämättä Charles Darwinin (1809 – 1882) julkaisemat evoluutioteoriat, jotka romuttivat raamatullisen luomisteorian ja myytin ihmiskunnan synnystä.  Toisaalta valtavat edistysaskeleet luonnontieteissä ja fysiikassa muuttivat maailmankäsityksen ja tyhjensivät

*Kuoleman riemuvoitto* (*Trionfo della morte*, 1894) – Gabriele D’Annunzion romaani kriisistä, kauheuksista, kuolemasta ja epäonnistumisista Read More »

San Zaccarian kirkko Venetsiassa – poliittista juonittelua, murhia ja uponnut krypta

Venetsian ydinkeskustassa, lähellä Riva degli Schiavonia eli alun perin Dalmatiasta tulevien kauppiaiden rantaa, matalien ja pääsääntöisesti okranväristen tai ruskeiden, kolmikerroksisten talojen keskellä kohoaa yllättäen mahtava valkoinen julkisivu. Kyseessä on Pyhälle Sakariukselle omistettu upea renessanssikirkko San Zaccaria. San Zaccarian on yllättävää kyllä yksi Venetsian vanhimmista kulttipaikoista, sillä nykyisen kirkon paikalla ollut ensimmäinen kirkko rakennettiin jo 800-luvulla.

San Zaccarian kirkko Venetsiassa – poliittista juonittelua, murhia ja uponnut krypta Read More »

Pasolinin raivo ja *Sodoman 120 päivää* (1975)

Pier Paolo Pasolini (1922 – 1975) oli monipuolinen italialainen taiteilija, kirjailija, runoilija ja elokuvaohjaaja. Historia muistaa hänet myös filosofina, kriitikkona, toimittajana, poliittisena kannanottajana ja epäilemättä yhtenä 1900-luvun merkittävänä intellektuellina. Mutta Pasolini oli myös ristiriitainen hahmo, joka järkytti yhteiskuntaa radikaaleilla aatteillaan, muun muassa myöntämällä avoimesti olevansa homoseksuaali paljon ennen Pride-liikkeen perustamista, seksiskandaaleillaan ja seksuaalisesti skandaalimaisilla taideteoksillaan,

Pasolinin raivo ja *Sodoman 120 päivää* (1975) Read More »

Toni Negri, ”paha opettaja” marxilaisesta proletarismista globalisaatioon läpi ”lyijyvuosien”

Antonio Negri (1933 – 2023) oli italialainen moraali- ja poliittinen filosofi, joka menehtyi ennen joulua 2023 kotonaan Pariisissa. Filosofisissa tutkimuksissaan Negri muun muassa keskittyi 1980-luvulla Baruch Spinozan (1632 – 1677) poliittiseen ajatteluun ja osallistui yhdessä ranskalaisten kollegoidensa Louis Althusserin (1918 – 1990) ja Gilles Deleuzen (1925 – 1995) kanssa Spinozan teorian uudelleenkeksimiseen. Negri oli myös

Toni Negri, ”paha opettaja” marxilaisesta proletarismista globalisaatioon läpi ”lyijyvuosien” Read More »

Scroll to Top