Kirjoittanut: MB
Primo Levi (s. 31.7.1919 – k.11.4.1987, Torino) oli italialainen kirjailija ja kemisti sekä holokaustin selviytyjä. Hän on kirjoittanut niin romaaneja ja novelleja kuin myös esseitä ja runoja. Levi valmistui Torinon yliopistosta kemistiksi, ja aloitti kirjoittamisen vasta keskitysleiriltä selviytymisen jälkeen. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat hänen esikoisromaaninsa Se questo è un uomo (suom. Tällainenko on ihminen), La Tregua (suom. Aselepo) ja Il sistema periodico (suom. Jaksollinen järjestelmä).
Se questo è un uomo on Levin omaan, henkilökohtaiseen kokemukseensa perustuva muistelma hänen vuoden kestäneestä vankeudestaan Auschwitzin keskitysleirillä, jonne hän joutui jäätyään kiinni sodanaikaisesta Italian vastarintaliikkeen riveistä. Levi lähetettiin leirille yhdessä 650 muun italialaisen kanssa, joista vain hän ja 19 muuta selviytyivät. Kirjaa on käännetty usealla eri kielelle, ja se on merkittävä kuvaus italialaisia kohdanneista juutalaisvainoista ja keskistysleirien epäinhimillisistä elinolosuhteista. La Tregua taas kertoo tarinan Levin vaikeasta paluusta keskitysleirille sieltä vapautumisen jälkeen. Il sistema periodico on omaelämänkerrallinen novellikokoelma, jossa novellit kertovat hänen elämänvaiheistaan ja jotka on nimetty jaksollisen järjestelmän mukaan.
Se questo è un uomo on romaani, jonka kerronta on varsin arkista ja melko neutraalia; Levi ei lähde mässäilemään ahdistuksella ja hirmuteoilla, vaan kertoo tarinansa melko yleisellä tasolla kuitenkin yhdistäen sen omaan tarinaansa, eli vankiin numero 174 517. Levi luottaa kerronnassaan jo itsessään surulliseen aiheeseen, josta ihmiset tietävät jo suurimmat kauheudet. Ajatus on enemmänkin tuoda epäinhimillisen kokemuksen jokapäiväinen, suunnaton surkeus rivien välistä lukijalle, joka yhdistää lukemansa jo tuttuun konseptiin syventämällä sitä entisestään. Kertomus on karu ja koruton kokonaisuus, joka ei varmasti jätä lukijaansa ilman ajatuksia. Yksityiskohtainen kuvaus esimerkiksi veden ja ruoan puutteesta, työn raadollisuudesta ja epäinhimillisistä elinoloista menee mielestäni paljon syvemmälle pinnan alle kuin dramaattinen ja maalaileva kirjoitus. Levin tapauksella ilmaus ”less is more”, vähemmän on enemmän, pitää todellakin paikkansa. Levi käsittelee myös rivien välissä ihmisyyden luonnetta; vangittuja ei nähdä eikä kohdata ihmisinä vaan kasvottomina olioina, numeroituna massana, joilla ei ole minkäänlaista arvoa ja jotka kuka tahansa voi tappaa.
Lukukokemus oli herättelevä, ja toi minulle uutta perspektiiviä holokaustin tapahtumiin. Levin pelkistetty ja klassinen kerronta tekivät vaikutuksen, ja en itse lisäisi kerrontaan oikeastaan mitään enempää. Juurikin se banaali mutta samanaikaisesti taitava tapa, jolla Levi kertoo kokemuksistaan, toi tarinan itseäni hyvin lähelle, ja piti lukemisen mielenkiintoisena. On aina hienoa, jos kirjailijan tyyli erottuu joukosta ja se tuo lukukokemukseen jotain uutta.
MB
