Suomen avantgarden ja modernismin seuran 3. seminaari aiheesta Avantgarde, tiede ja teknologia


Seminaari pidetään 29.4. 2019 Aalto-yliopiston uudessa Väre-rakennuksessa, Otakaari 14, tila F101.



9.45 Helena Sederholm: Avaus ja tervetuloa

10.00 Michael Laakasuo: Does beauty matter or mind?

Modest notes on the artsy side of designing experiments and presenting cogsci results

10.30 Tanja Tiekso:  Kokeellinen metodi taiteessa

11.00 Sirkka Knuuttila: ”Ruumiillisen mielen” kognitio: kirjallisuustieteen näkökulma kriittiseen posthumanismiin radikaalin enaktivismin valossa

  1. 30 Mauri Kaipainen: Mitä jäljellä AI- ja neurohypen jälkeen?


Kahvitauko 12 – 12.15


12.15 Antti Hautamäki: Erkki Kurenniemi, musiikin ja teknologian avantgardisti

12.45 Tomi Slotte Dufva:  Vinoutunut digitaalisuus, kokemuksellinen digitaalisuus

13.15 Liisa Välikangas:  Questions to Ask at the End of Time?

Lounas 13. 45  – 14.30

  1. 30 Irmeli Hautamäki: Tieteen rooli varhaisessa avantgardessa ja humanistinen taiteen tutkimus

15.00 Antti Majava: Orgaaninen vai suprematistinen energiamurros?

15.30 Lena Séraphin: Don Quijote –kompleksi


16.00 Seminaarin päätös


Seminaarin päätyttyä on mahdollisuus siirtyä Dipolin Lumituuli-auditorioon kuuntelemaan Alva Noën klo 16.30 alkavaa esitelmää aiheesta ”Styles of Seeing”.


Alva Noë is a writer and a philosopher living in Berkeley and New York. He works on the nature of mind and human experience. He is the author of Action in Perception (MIT Press, 2004); Out of Our Heads: Why You Are Not Your Brain and Other Lessons from the Biology of Consciousness (Farrar Straus and Giroux, 2009); Varieties of Presence (Harvard University Press, 2012); and Strange Tools: Art and Human Nature (Farrar Strauss and Giroux, 2015). His latest book is Infinite Baseball: Notes from a Philosopher at the Ballpark (Oxford University Press, 2019).

Tytus Czyżewski  – the man who wanted to try it all


Avant-garde kuva

Written by Gabriela Łukasiewicz


Tytus Czyżewski was born the 28th December, in 1880, and he died in May 1945. Czyżewski was a Polish painter, art theoretician, Futurist poet, playwright, member of the Polish Formist movement, and the Colorist movement.

tytus 1


Tytus Czyżewski was an artist with a true French spirit, always looking for and trying out something new. So it comes as no suprise that after graduating from the Academy of Fine Arts in Krakow, he travelled to Paris and learned about the artistic trends there. Being young and having no limits, made Tytus prone to the artistic atmosphere of this capital city. At that time, he was strongly influenced by Cézanne and El Greco, whose works he admired until his death.

tytus 2  tytus 3

His early works resemble Cézanne’s style, mostly in colours and themes.

However,Czyżewski never forgot Poland and his love for literature. In the back of his mind, he always remembered the reason why he got involved with art. Bullied as a child, drawing helped him to overcome the fear, to create a world in which he felt safe and sound. Back then already he was fascinated with the use of colours and after having learned the basics of Cubism (it was a year 1907, the beginning of this movement) he started to go into the different direction. Soon he came back to Cracow to share new ideas and to organise his first individual exhibition that truly had a huge impact on the Polish avant-garde artists. They saw new forms, shapes, vivid colours and completely changed perspective. Fascinated with his works, they started to imitate these new solutions. Travelling back and forth from Cracow to Paris, Czyżewski took part of many exhibitions. He compared the works he had seen, and wrote poems and notes based on what impressions they had made on him.

tytus 4

 Tytus Czyżewski: “Nude with a cat”, 1920, National Museum in Warsaw

That time of exploration and admiration was brutally interrupted by the outbreak of the First World War. Notwithstanding Czyżewski continued to write and paint. In 1917, with the brothers Zbigniew and Andrzej Pronaszko, he organized in Cracow an exhibition of Polish Expressionist works. The group later became known as the Polish Formists. Until the break-up of the Formists in 1922, he was the primary artist and theoretician of the movement as well as the joint editor of the periodical Formiści. He was also co-founder of the Polish Futurist clubs, and published Futurist-inspired “visual poetry.”

tytus 5    tytus 4b

The Polish Formists as well as the Polish Futurists completely neglected all the grammar rules. In a way it was a reference to the freedom of speech. Just like the words they used, the artists wanted to be free and they insisted on getting rid of the borders and limits. When it comes to the poems, the lack of sense and the absurdity were the ways to shock and emancipate the reader.

Undoubtedly, Tytus Czyżewski was one of the most influential Polish avant-garde artists who sadly is forgotten. His passion made him unstoppable, even in front of the drastic war. After his Futurist input, he briefly flirted with Surrealism and painted the rest of his life as a Colorist. However, for me he will always be a ‘complete’ artist – fulfilled, inspired and committed, a man who tried it all.

tytus 6        tytus 7




Tytus Czyżewski:

tytus 8


Black vertical lines

Yellow green sea

Rustle of purple

Chi chi

The scream of a monkey

Blue streaks of green

Blue yellow  purple  palm trees  cloud

The scream of a purple bird

hi hi

On strong feet it goes


Enormous green                                      eye

Bloody green eye the other one

Monkeys Chi-chi

Parrots hi hi

Green eye

Green-yellow mass

Purple around

Monkey’s heart is shaking

The mystery lets the blood out

Green eye

The palm trees rustle Rhododendron awaits

Butterflies fly

Still eye stays awake


The other one

Green eye

The fear is asleep

Monkeys Chi-chi

Parrots hi hi

Green eyes

Is it already night                is it already day

Is it a dream

Is it fear – is it hypnotism

Palm trees   Silence  Dusk

Monkeys      Butterflies  Parrots

Chi-chi hi-hi chi-chi



tytus 9


knife on an open throat and blood

green banknotes thousands

u the dog howls from pain u

give it back or I’ll kill

every night in fear of the escape

prison humid execution

a a pleasure the blood splashes

give it back or I’ll kill

i am the lord red caftan

give back give back the blood

strong banknotes thousands

give it back or I’ll kill

four soldiers under the wall

white band on the eyes

cold bullet bloodstained brain

give it back or I’ll kill


Interpretation:  The first poem ‘Eyes of the tiger’ presents typical features of the avant-garde poetry: the use of onomatopoeias, meaninglessness, negligence of the grammatical rules. However, for me, this poem is not completely nonsense. The poet presents a landscape: palm trees, sea, wild animals. He creates an impression by naming the colours and sounds; we can suppose that the whole scenery is happening during a sunset. Still, we don’t really know if it is real, because in the last part of the poem the author implies that it may be a dream. For me, this poem might describe an impressionist painting that could have fascinated Tytus Czyżewski. As we know, he liked to create his poetry on the spur of the moment, under the influence of something he saw or witnessed. That’s why it might be a painting, as well as a real scenery (since he traveled a lot) or just a dream. What’s most important, however, is the use of nouns, which allow us to vividly recreate the image – it clearly shows the impressionist inspiration that helped the poet to develop his art.

The second poem ‘Fear’ is quite different from the first one, mainly because of its theme. The image we get is not as bright and dreamy; we see red (clear reference to blood) and green (money, but it can also refer to the colour the uniforms of Polish soldiers at that time). We can hear sounds: howling, screams of prisoners, gunshots. Again, the poet uses several onomatopoeias, but his message is pretty clear: ‘give it back or I’ll kill’. Tytus Czyżewski survived both the First and the Second World War, the both of which he witnessed. He must have seen the executions he describes in the last paragraph. He was an artist, not a soldier, but I suppose he also wanted to fight for freedom of Poland. The title ‘Fear’ implies however that it was difficult, the times were horrifying, and the fear definitely had an impact on Czyżewski. In general, the war had a huge repercussion on the avant-garde artists, not only in Poland. One of the most famous examples is Pablo Picasso’s “Guernica”. Tytus Czyżewski, instead, expressed his fears and anxieties more powerfully in poems than in his painting. He was also a part of the Polish Formist and Polish Futurist movements, and with the movements he wanted to describe what he saw, but also to motivate people to fight for freedom. That’s why the repeated verse ‘give it back or I’ll kill’ is so strong. The purpose of this poem was not only to present what was happening during the war (in the impressionist manner, of course), but also to motivate others and fight in the best way a poet possibly could.

Written by Gabriela Łukasiewicz. Currently Gabriela studies Language for Business at the Department of Philology, University of Lodz, Poland. Contact: Gabriela.Łukasiewicz@op.pol


Apollinaire in Polish – Apollinaire po polsku

Avant-garde kuva


Some of Apollinaire’s poems translated by Anna Pardel (student of Information Science at the University of Łódź, Poland) in the AVANT-GARDE: AN INDRODUCTION workshop, organized by Dr. Marja Härmänmaa in spring 2019 at the University of Łódź, Faculty of Philology.


Tags: Apollinaire, poetry, avant-garde, poems in Polish, translations, art from the student’s point of view, modern art

Tags: Apollinaire, poezja, avant-garde, poematy w polskim tłumaczeniu, sztuka oczami studentów, sztuka współczesna


                  The Mirabeau Bridge

(Alcools (1913): Le Pont Mirabeau)


Under the Mirabeau flows the Seine

And our amours

Shall I remember it again

Joy always followed after Pain

                       Comes the night sounds the hour

                       The days go by I endure

Hand in hand rest face to face

While underneath

The bridge of our arms there races

So weary a wave of eternal gazes

                        Comes the night sounds the hour

                        The days go by I endure

Love vanishes like the water’s flow

Love vanishes

How life is slow

And how Hope lives blow by blow

                         Comes the night sounds the hour

                         The days go by I endure

Let the hour pass the day the same

Time past returns

Nor love again

Under the Mirabeau flows the Seine

                         Comes the night sounds the hour

                          The days go by I endure



Most Mirabeau

Pod Mirabeau płynie Sekwana

I nasza miłość

Czy powinienem ją dobrze zapamiętać

Szczęście zawsze idzie w parze z Bólem

 Nadchodzi noc znak późnej godziny

                           Dni upływają a ja cierpię

Dłoń w dłoni spoczywa twarz przy twarzy

Gdy poniżej

Most z naszych ramion przeplatających się gwałtownie

Jak leniwa fala wiecznych spojrzeń

Nadchodzi noc znak późnej godziny

                           Dni upływają a ja cierpię

Miłość przemija jak płynąca woda

Miłość przemija

Jak życie bez wyrazu

I jak Nadzieja po kolejnym zawodzie

Nadchodzi noc znak późnej godziny

                          Dni upływają a ja cierpię

Niech ta godzina przeminie tak samo jak ten dzień

Wspomnienia wracają

Ale sama miłość już nie wróci

Pod Mirabeau płynie Sekwana

Nadchodzi noc znak późnej godziny

                         Dni upływają a ja cierpię



(Alcools: Crépuscule)


Brushed by the shadows of the dead

On the grass where day expires

Columbine strips bare admires

her body in the pond instead

A charlatan of twilight formed

Boasts of the tricks to be performed

The sky without a stain unmarred

Is studded with the milk-white stars

From the boards pale Harlequin

First salutes the spectators

Sorcerers from Bohemia

Fairies sundry enchanters

Having unhooked a star

He proffers it with outstretched hand

While with his feet a hanging man

Sounds the cymbals bar by bar

The blind man rocks a pretty child

The doe with all her fauns slips by

The dwarf observes with saddened pose

How Harlequin magically grows



Otulona cieniami śmierci

Na trawie gdzie dogasa dzień

Harlequin podziwia odbijające się w stawie

swoje nagie ciało

Szarlatan zmierzchu uformowany

Szczyci się sztuczkami, które tylko czekają by je pokazać

Niebo bez skazy

Jest usiane mleczno-białymi gwiazdami

Ze sceny blada Harlequin

Najpierw salutuje widzom

Czarownikom z Bohemii

Wróżkom  rozmaitym zaklinaczom

Ściągając gwiazdę (z nieba)

Oferuje ją szerokim gestem

Kiedy zawieszony w powietrzu akrobata

Wygrywa stopami na cymbałach dźwięk za dźwiękiem

Ślepy  mężczyzna kołysze urocze dziecko

Łania prześlizguje się (obok) ze swoimi faunami

Skrzat obserwuje w zasmuconej pozie

Jak Harlequin magicznie wzrasta


The English versions of the poems are taken from here:


Anna Pardel (2019)


Calinescu, avantgarden kuolema ja “kriisin kulttuuri”


Marja Härmänmaa

Ajatus avantgarden sammumisesta, päättymisestä tai polemisoiden ilmaistuna sen kuolemasta on herättänyt ja herättää paljon keskusteluja ja on poikinut erilaisia tulkintoja.Termi ‘avantgarde’ (etujoukko) pesiytyi kirjallisuudentutkimukseen kaiketi 1500-luvulla, kun ranskalainen historioitsija Etienne Pasquier (1529-1615) ryhtyi käyttämään sotilaallista metaforaa kirjallisuuden uudistamisesta. Siitä lähtien “avantgardesta” on puhuttu taiteessa eri  merkityksissä ja yhteyksissä. Käsittelen seuraavassa Matei Calinescun käsitystä avantgardesta ja hänen vastaväitettään avantgarden kuolemalle.

Matei Calinescun klassikkoteoksen Five Faces of Modernity: Modernism, Avant-garde, Decadence, Kitsch, Postmodernism ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1977; teoksen viimeinen osa “On Postmodernism” on lisätty vasta toiseen painokseen, joka näki päivänvalon vuonna 1986. Calinescun lähestymistapa ismeihin on historiallinen ja erityisesti avantgarden kohdalla etymologinen. Avantgarde ei siis ole Calinesculle mikään tietty tyylisuunta tai historiallinen kausi. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun niin kutsutut historialliset avantgardet (kubismi, futurism, dada, surrealismi) ovat vain yksi luku avantgarden historiassa. Jotta koko avantgarden käsitteen, kuten myös muiden ismien, kaikkea muuta kuin yksiselitteinen merkitys tulisi tässäkin yhteydessä havainnollistetuksi…

View original post 893 more words

Totalitarismin estetiikka – taide-elämä fasistisessa Italiassa vv. 1922-1943

Totalitarismin estetiikka


Tampereen Dante Alighieri-seuran kutsumana pidin esitelmän otsikkoaiheesta 26.9.2018 Tampereen pääkirjastossa Metso. Olipa miellyttävä tilaisuus, jonka kruunasi puheenjohtaja Tuija Soljan kotonaan järjestämä, mitä herkullisin iltapala. Kiitos, Tampere!

Tässä on esitelmäni PowerPoin -esitys kaikille asiasta kiinnostuneille.

Totalitarismin estetiikka Dante Tampere 9_2018

Olen myös käsitellyt fasismin taidepolitiikkaa seuraavassa suomenkielisessä artikkelissani:

Marja Härmänmaa: “Kivinen tie Rooman. Klassismin myötä- ja vastoinkäymiset Mussolinin Italiassa,” teoksessa Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa. Toim. Marja Härmänmaa ja Markku Mattila. Atena, Jyväskylä 2000, ss. 140-176.

Futurismia(ko) Väinämöisen Suomessa?


Marja Härmänmaa

Onko avantgardistinen taide nuorelle kansakunnalle liian… avantgardistista? Kyllä on. Avantgarden (alku)taival 1900-luvun alun Suomessa oli tuskainen. Aihetta on käsitellyt mm. amerikansuomalainen Nikolai Sadik-Ogli artikkeleissaan ja tutkielmassaan, jonka otsikko on osuvasti ”Don’t Shoot Väinämöinen”.

Kun itsenäisyydestä haaveilevassa Suomessa taidetta tarvittiin luomaan suomalaista kansallisidentiteettiä, piti sen ammentaa inspiraationsa suomalaisesta mytologiasta, maaseudusta ja luonnosta. Näistähän suomalaisuus on tehty. Surullista kyllä, vielä 100 vuotta myöhemminkin suomalaisuuden peruspilarit ovat mitä suuremmassa määrin muuttumattomat: Kalevala, järvet ja metsä. Väinämöinen pitää sitkeästi pintansa. Ei liene yllätys, että tähän vahvaan humukseen uusien ulkomaalaisten virtausten oli vaikea tunkeutua.

Italialaisen Filippo Tommaso Marinettin vuonna 1909 perustama futurismi oli sotienvälisessä, itsenäisessä Suomessa sangen heikosti tunnettu. Kirjallisuudenhistoriastamme löytyy vain muutama, lyhyt sitaatti Marinettista. Vuonna 1929 Olavi Paavolainen omisti suomalaisen modernismin kulttiteoksessaan Nykyaikaa etsimässä yhden luvun futurismille esseessä ”Säikähtyneet muusat”. Se olikin vuosikymmenten ajan merkittävin suomalainen katsaus italialaiseen futurismiin.

Paavolaisen mukaan futurismi oli “modernin maailman ilmiö”. Marinetti oli keksinyt ”modernolatrian”, modernin…

View original post 580 more words

Corrado Augias: Modigliani, L’ultimo romantico (1999)

Kirjoittanut: Tarja P.

Roomassa 1935 syntynyt Corrado Augias on italialainen kirjailija ja toimittaja. Hän työskenteli kirjeenvaihtajana ulkomailla useaan otteeseen pitkiä aikoja ja vuosina 1994-1999 italialaisen vasemmistopuolueen europarlamentaarikkona. Augias on kirjoittanut useita jännitysromaaneja, näytelmiä ja esseitä. Taiteilija Amedeo Modiglianista (1884–1920), lempinimeltään Modì, kertova kirja ei ole kuvaus ainoastaan Modiglianin elämästä vaan myös 1900-luvun alun taidesuuntauksista. Pariisi oli avantgarden, kolorismin, fauvismin, primitiivisen taiteen ja kubismin sulattamo, joka vilisi kansainvälisiä taiteilijoita, mesenaatteja ja Pariisin Montmartren ja Montparnassen taidepiireissä olevia naisia. Epävarma Modigliani etsi paikkaansa taiteen kartalla kuuluisuuksien varjossa. Kuluttavista elämäntavoistaan huolimatta hän maalasi 15 vuotta kestäneen luomiskautensa aikana 400 teosta, joiden taiteellinen arvo tajuttiin vasta 10 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Parikymmentä vuotta sitten käydessäni milanolaisessa taidemuseossa, Italiassa asuva ystäväni kehotti kiinnittämään huomion pariin siellä esillä olevaan Modiglianin tauluun. Minusta maalauksissa kuvatut naiset olivat teennäisesti venytettyjä 1970-luvun twiggy-malleja, hetken muotioikkuja. En haltioitunut. Luettuani loppusyksystä Augiaksen kirjan kiinnostukseni heräsi. Ikuisen romantikon Modiglianin ’Lepäävä alaston hiukset avoinna’ –teoksen suurennos Ateneumin ulkoseinässä kiinnitti katseeni joka kerta ohi kulkiessani. Herkuttelin etukäteen Ateneumin Modigliani-näyttelyllä, jonka halusin palkintona itselleni nähdä vasta Augiaksen kirjan luettuani. Etukäteen taiteilijan töihin ja elämäkertaan perehtyneenä näyttelystä saa paljon vaikutelmia ja pohdittavaa edellyttäen teosten olevan puhuttelevia. Toinen yhtä hauska tapa nauttia taideteoksista on kävellä taidenäyttelyyn tuntematta taiteilijaa, yllättyä ja hurmioitua. Näyttelyn nähtyäni päätin rajata aiheeni Modiglianin naissuhteisiin.

Naisethan rakastuvat renttuihin! 22-vuotiaana Pariisiin muuttaneelle Modiglianille kaupunki oli helvetti ja haave paratiisista. Montparnassen ja Montmartren kortteleissa ja kahviloissa kasvoiltaan kauniin, mustakiharatukkaisen ja liioitellun elegantisti, jopa dandymäisesti pukeutuvan miehen oli helppo saada naisseuraa. Boheemi elämäntapa ei ole ainoa selittävä tekijä naisten ihastumisessa taiteilijoihin, houkutteleva lisä kylläkin samoin kuin taiteilijaelämän lumo. Hoivaaja ja narsisti kohtaavat, Modiglianiin ihastuneista naisista kirjassa on lukuisia tarinoita:

Simone Thiroux ”Canadienne” tuli lyhyestä suhteesta raskaaksi. Asiasta kuultuaan Amadeo lopetti suhteen eikä tunnustanut lasta omakseen. Muun seurueen nyrpistäessä nenää Modiglianin röystäillessä Alice Pirnistä, ”Kikistä” se oli hauskaa ja sai hänet estottomasti nauramaan. Kiki oli ilotyttö, rakastajatar ja malli. Hän ei käyttänyt mitään pukunsa alla herättääkseen näin huomiota. Valokuvat todistavat taiteilijoiden yhteisistä maalaussessioista ja illanistujaisista naisten olevan alastomia.

Taiteilijapiireissä liikkuva Max Jacob oli kutsunut Modiglianin illalliselle keskustellakseen hänen kanssaan filosofiasta ja kubismista, mutta joutui nopeasti toteamaan: ”Sinua kiinnostavat enemmän nuo kanat kuin filosofia, mutta taiteilijaa sinusta ei tule koskaan.” Tästä suuttuneena Amadeo löi nyrkin pöytään rikkoen viinipullon huutaen, ettei kirotulla Ranskan juutalaisella ole oikeutta loukata häntä.

Modigliani ei tiennyt aina edes rakastajattariensa nimiä. Yhtä kutsuttiin Rosalieksi, joka nähdessään Modiglianin nukkuvan katuojassa toi hänet kapakkaansa selviämään. Taiteilija maksoi ruoasta piirroksillaan, joita Rosalie, jonka nimi selvisi myöhemmin Rosalia Tobiaksi, ei osannut arvostaa ja laittoi ne kellariinsa.

Rosalien bistrossa Modigliani tutustui englantilaiseen Nina Hamnettiin. Astuttuaan ovesta sisään hän käveli suoraan Ninan pöydän luo myydäkseen piirroksiaan viinin tilaamista varten. Oletettavasti heilläkin oli suhde.

Elvira, ”la Quique” oli malli, joka kanssa Modiglianilla oli lyhyt, kiihkeä ja huumaava suhde. Hän maalasi Elvirasta kaksi taulua: toisessa nainen on pukeutuneena, toisessa alastomana paita sylissään.

Englantilainen Beatrice Hastings oli ensimmäinen nainen, joka haastaa Modigliania myös älyllisesti. Tuntiessaan taiteilijassa seksuaalista vetovoimaa sairaudesta, huonoista hermoista ja huumeista huolimatta hän vangitsi Modiglianin vaikutuspiiriinsä. Itsenäinen ja varma Hastings kuvailee Modigliania seuraavasti: ”Vaikea luonne, sekä sika että helmi.” Esiintyessään yhdessä julkisilla paikoilla Amedeo kulki silloin tällöin ilman vaatteita ja Beatrice pukeutui kuningas Ludvig XV:n paimentytöksi. Alkoholi ja huume yhdistivät heitä ja suhde oli väkivaltainen. Amedeo saattoi heilua revolveri kädessään. Kun Beatrice lupautui malliksi toiselle taiteilijalle, Modigliani ilmoitti: ”Kun nainen on mallina taiteilijalle, hän antautuu sukupuoliyhteyteen.”

Rakkaus. Vuonna 1917 helmikuussa 33-vuotias Amadeo tutustuu elämänsä naiseen, 19-vuotiaaseen taiteellisesti lahjakkaaseen, Jeanne Hébuterneen. Syynä ei ole naisellinen kauneus, vaan illuusio kodista ja kiinteästä suhteesta. Jeanne löytää Amedeossa rakastajan, aviopuolison, isän ja ehkä myös pojan. Tärkeintä on läheisyys. Nuoren ikänsä takia Jeannen vanhemmat haluavat tämän yöpyvän vanhempiensa kodissa. Amedeolla on nyt Pariisissa ensimmäistä kertaa koti. Hän pidättäytyy juomisesta ja epäsäännöllisestä elämästä. Hän löytää myös tavan maalata; hänet identifioidaan maalariksi. Hän tekee paljon maalauksia, joihin hän on itse tyytyväinen, myös taidekauppiaat pitävät niistä. Sota loppuu 11.11.1918 ja heidän lapsensa syntyy 29.11. Amedeo on niin onnellinen lähtiessään sairaalasta, että unohtaa mennä poliisiasemalle tekemään syntymätodistusta ja poikkeaa bistroon ja edelleen kavereiden kanssa juhlimaan. Täten tämäkin lapsi jää vaille hänen tunnustamistaan. Hän maalaa parikymmentä Jeannen muotokuvaa, ei yhtään alastonkuvaa. Hänen mielestään läheisimmistä ei saa eikä voi maalata alastonkuvia. Heidän suhteensa on jo muuttunut, Amedeo pitää Jeannea vain perinteisenä vaimona. Amedeon terveys romahtaa 24.6.1919. Hän kohtelee huonosti Jeannea, huutaa ja on juovuksissa jatkuvasti riitaisa. Hän karkottaa käyttäytymisellään viimeisetkin tuttavat jääden istumaan ravintolaillan päätteeksi yksin puistonpenkille, josta ohikulkeva prostituoitu löytää hänet ja saa rauhoitettua lähettääkseen likaisen ja korkeassa kuumeessa olevan taiteilijan kotiin. Jeanne on raskaana yhdeksännellä kuulla. Amedeo viedään seuraavana aamuna sairaalaan, jossa hän kuolee 25.1. Jeanne heittäytyy 26.1. viidennen kerroksen ikkunasta kuolemaan.

Äiti. Modiglianin elämän tärkein nainen oli Eugenia Garsin, joka edusti juutalaisuuden vapaamielisempää haaraa kuin ankara isä. Äiti huolehti pyyteettömästi ja kaikin tavoin Amedeon terveydestä ja koulutuksesta. Heikoimpina hetkinään Amadeo kaipasi eniten äitiään.

Augias Modiglianin taiteesta. Modigliani ilmaisee maalauksillaan psykologista ja fyysistä yhteyttä malliinsa. Taiteilijan suhde malliin saa aikaan viettelytilanteen katseen avulla. Maalaaminen on fyysistä toimintaa ollen lähellä lihallista omistamista. Augias vertaa Modiglianin alastonkuvia belgialaisen Paul Delvauxin töihin: Delvaux maalasi riisuutuvia naisia, Modigliani alastomia, toisin sanoen he maalasivat erilaisen fyysisen ja psyykkisen todellisuuden. Naishahmot ovat sensuelleja, sillä taiteilija siirtää tunteensa mallin kaariin ja rytmiin kuvaten täten luonnollista sensuaalisuutta. Modiglianin maalauksissa tausta on lähes yksivärinen ilman sisustuksellisia elementtejä, tärkeintä on naisvartalo. Modigliani osasi esittää naisen alastomuuden alastomuudessaan.

Tarja P.