Vicon aforismeja

Kirjoittaneet: Hanna Vilmi, MB, RN, Tarja P.

 

Giambattista Vico syntyi Napolissa vuonna 1668 ja kuoli samassa kaupungissa 76-vuotiaana. Elämän alkutaival ei ollut helppo, sillä Vico syntyi vaatimattomiin oloihin ja kärsi toistuvasti sairauksista ja taloudellisista vaikeuksista. Hänen opinnoistaan ei tiedetä paljoa, mutta lopulta hän toimi muun muassa Napolin yliopistossa retoriikan professorina. Lisäksi Vico kunnostautui juristina, historioitsijana ja filosofina.

Vico ei ollut kovinkaan tunnettu omana aikanaan. Hänet otettiin paremmin vastaan 1800-luvulla, sillä hänen ajatuksensa etenkin mielikuvituksesta olivat otollisempia romantiikan kuin valistuksen aikakaudelle. Vicon näkemyksen mukaan mielikuvitus on hengen tärkein ilmenemismuoto ja se voi antaa tietoa totuudesta pelkän järjen sijaan. Vico yhdisti filologian ja filosofian luontevasti osaksi historiantutkimusta, jossa kohteeksi nousi ihminen ajan virrassa.

Vicon tunnetuin teos on vuonna 1725 ensimmäisen kerran julkaistu historiafilosofinen esitys Princìpi di scienza nuova (Uuden tieteen periaatteet). Koska teosta ei ole suomennettu, olemme kääntäneet sen osasta ”Degli elementi” (elementeistä) muutaman sattumanvaraisen aforismin.

 

[XVII]

“I parlari volgari debbon esser i testimoni più gravi degli antichi costumi de’ popoli, che si celebrarono nel tempo ch’essi si formaron le lingue.”

Kansankielten täytynee olla ihmisten varhaisten elämäntapojen merkittävin todiste, sillä ne kukoistivat samaan aikaan kuin nämä kielet syntyivät.

[XX]

“Se i poemi d’Omero sono storie civili degli antichi costumi greci, saranno due grandi tesori del diritto naturale delle genti di Grecia.

Questa Degnità ora qui si suppone: dentro sarà dimostrata di fatto.”

Siinä missä Homeroksen runot kuvaavat kreikkalaisten tapojen yhteiskunnallista historiaa, ovat ne samalla kreikkalaisen luonnonoikeuden kaksi suurinta aarretta.

Tässä kohtaa aforismi vain olettaa; edempänä teoksessa asiaa perustellaan tietoon nojaten.

 

[XXXV]

“La maraviglia è figliuola dell’ignoranza; e quanto l’effetto ammirato è più grande, tanto più a proporzione cresce la maraviglia.”

Hämmästys on tietämättömyyden lapsi; mitä suurempi hämmästyksen kohde, sitä suurempi on hämmästyksen määrä.

 

[XXXVI]

”La fantasia tanto e più robusta quanto è più debole il raziocinio.”

Mitä heikompi järki, sitä voimakkaampi mielikuvitus.

 

[XXXVII]

“Il più sublime lavoro della poesia è alle cose insensate dare senso e passione, ed è proprietà de’ fanciulli di prender cose inanimate tra mani e, trastullandosi, favellarvi come se fussero, quelle, persone vive.

Questa Degnità filologico­filosofica ne appruova che gli uomini del mondo fanciullo, per natura, furono sublimi poeti.”

Runon ylevin tehtävä on antaa merkitystä ja intohimoa järjettömille asioille; lapsilla on kyky ottaa elottomat asiat käsiinsä ja leikitellen tarinoida niille ikään kuin ne olisivat eläviä ihmisiä.

Tämä filologis-filosofinen väite osoittaa, että lapsuuden aikakaudella ihmiset olivat luonnostaan loistavia runoilijoita.

 

Hanna Vilmi, MB, RN, Tarja P.