Niccolò Machiavelli

Kirjoittanut: MB

Kuka oli Niccolò Machiavelli?

Monelle kyseisen miehen sukunimi saattaa kuulostaa tutulta, mutta itse henkilö sen takana ei niinkään. Kyseessä on kuitenkin varsinkin Italian kirjallisuuden ja filosofian historian merkittävä monitaituri; Machiavelli oli niin kirjailija ja filosofi kuin myös poliitikko ja valtio-opin perustaja. Hänen monipuolisesta tuotannostaan löytyy poliittisia traktaatteja, novelleja, runoja sekä komedioita.

Lyhyesti elämästä

Niccolò di Bernardo dei Machiavelli syntyi toukokuun kolmantena vuonna 1469 vanhaan ja varakkaaseen firenzeläiseen aatelisperheeseen. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä paljoakaan, mutta hänen arvellaan saaneen laadukasta, humanistista koulutusta. Vuonna 1498 hän aloitti poliittisen uransa Firenzen tasavallan kansleriviraston sihteerinä sekä kansallisarmeijan diplomaattitehtävissä. Italian poliittinen tilanne oli tuolloin hyvin epävakaa sen ollessa jakautuneena keskenään vihaa pitäviin kaupunkivaltioihin. Vuonna 1512 de’ Medicien hallitsijasuku otti vallan Firenzessä, jolloin Machiavelli karkotettiin Firenzen San Cascianoon. Hän kirjoitti vuosina 1512-1525 pääteoksensa Ruhtinas (Il principe) ja Valtiollisia mietelmiä (Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio), joissa ilmenee selkeästi Machiavellin poliittisen uran ja vallitsevien olosuhteiden vaikutus.

Nämä saivat alulleen myös hänen mukaansa nimetyn oppisuunnan, machiavellismin, jonka mukaan vallankäytön moraalina tulisi olla vain omaan päämäärään pyrkiminen kansan mielipiteestä riippumatta sekä vallitsevan status quon säilyttäminen. Machiavellin ihannevaltiossa korostettaisiin isänmaan puolustamisen merkitystä sekä tasavaltaa, joka olisi älykkäiden ja hyveellisten ihmisten luomus.

Muutamia merkittäviä teoksia

Machiavellin kirjoitustyyli on dramaattinen ja jopa hieman sarkastinen. Poliittisesta taustastaan johtuen teksteissä on paljon hänen henkilökohtaisia, jopa radikaaleja mielipiteitään, joita hän intohimoisesti tuo kirjoituksissaan julki.

Ruhtinas on vuonna 1513 kirjoitettu, 26-lukuinen hallitsijan ohjekirja, joka käsittelee valtion johtamista ja perustamista sekä Italian silloista poliittista järjestelmää. Se on kirjoitettu sekä ylevällä että kansankielellä, joka on hyvin värikästä, analogista ja suostuttelevaa. Se, että Machiavelli on valinnut teoksen kieleksi Italian latinan sijaan, on erikoista Italian renessanssiajan sivistyneelle kirjailijalle. Teos kritisoi Italian epävakaata poliittista tilannetta, ja se jakoi aikanaan vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan; paavi Paavali IV julisti kirjan vuonna 1559 kielletyksi, kun taas lukuisat aikakauden hallitsijat ihailivat sitä.

Valtiollisia mietelmiä julkaistiin vuonna 1513. Teoksessa Machiavelli pohtii, millainen olisi hyvä valtio ja yhteiskunta pohjaten ajatuksiaan roomalaisen historioitsijan, Titus Liviuksen kirjoittamiin teoksiin. Machiavelli vertailee antiikin Rooman historiaa ja Italian silloista yhteiskuntaa, ja toteaa, että roomalaisilta tulisi ottaa mallia oikeanlaisen valtion luomiseksi.

Mainitsemisen arvoinen Machiavellin tuotannosta on myös novelli Belfagor, joka eroaa kahdesta edellisestä teoksesta huomattavasti. Teos tunnetaan myös nimillä Belfagor arcidiavolo, La favola di Belfagor Arcidiavolo ja Il demonio che prese moglie, ja se on julkaistu Machiavellin kootuissa teoksissa vuonna 1549. Tarina kertoo paholaisesta, jonka Pluto lähettää helvetistä maan päälle tutkimaan avioliiton merkitystä. Paholainen ottaa ihmisen muodon ja nai ilkeän naisen, jonka kanssa yhteiselo ei suju toivotulla tavalla. Paholainen pakenee avioliittonsa vaistonkäymisiä, ja tapaa matkallaan maanviljelijän. Tarina päättyy paholaisen paluuseen helvettiin, jossa hän toteaa avioliiton karmeaksi. Tarinan viesti on ajatuksia herättävä; jopa paholainen pakenee maan päältä. Onko oikea helvetti oikeastaan maan päällä?

 

MB